Järjestötyöntekijä, toiminnanjohtaja, asiantuntija, yhdistystoimija, aluevastaava, piirivastaava. -Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Työnkuvakin on yhtä kirjava, kuin tehtävänimike. Saman päivän aikana yhdistysrajapinnalla työskentelevä järjestötyöntekijä voi toimia asiantuntijana sote-uudistuksen pyörteissä tai olla mukana jäsenyhdistyksen vertaistoiminnassa. Meitä on paljon ja kaikki vaikuttamisen paikat pyritään hyödyntämään. Onkohan kolmas sektori jopa ärsyttävä palanen tässä isossa kuutiossa?
Ei kai näinkään! Järjestöillä ja yhdistyksillä on oma roolinsa tässä yhteiskunnassa. Yhdistykset ja järjestöt täydentävät julkisen sektorin toimintaa ja tuovat toiminnallaan osallisuuden tullessaan. On hienoa, että Etelä-Karjalassa tämä asia on huomattu ja järjestöjen edustajia on tälläkin hetkellä mukana erilaissa työryhmissä sote-uudistuksen etenemiseen vaikuttaen. Tulevaisuuden sote tarvitsee järjestöjä ja järjestöt ovat valmiita olemaan mukana rakentamassa sotea.
Vihdoinkin ollaan osana tätä kaikkea järjestöyhteistyötä, mutta mitäs sitten?
Järjestöillä on aina ollut valmius lähteä mukaan hankkeisiin ja toimintaan. Positiivinen varaus ja toive siitä, että nyt järjestöillä on mahdollisuus vaikuttaa sote-uudistuksen kautta Etelä-Karjalan asukkaiden hyvinvointiin, tuntuu todella hienolta mahdollisuudelta. Lähtökohtaisesti jokaisella järjestöllä on oma strategia ja painopisteet, joiden mukaisesti toimintaa sekä valtakunnan että maakuntien tasolla pyritään ohjaamaan.
Oman järjestön sisällä substanssiosaaminen on huipussaan ja intohimoinen toimija on valmis barrikaadeille, jotta oman jäsenistönsä edunvalvonta sekä oikeudet toteutuvat. Ilman tätä paloa, ei yksikään järjestö toimi vaikuttavalla tavalla. Tämä ketjutus jatkuu parhaimmillaan liiton kautta alueelliselle järjestötoimijalle ja siitä suoraan kunnassa toimivan paikallisyhdistyksen kautta jäsenistön voimavaraksi. Sillä turvataan vertaistuellinen kohtaaminen ja luottamus siihen, että yksilön yhdenvertaisuus toteutuu tai ainakin joku tekee töitä sen eteen. Mutta pärjääkö yksittäinen järjestö tai yhdistys ilman toista tässä sote-uudistuksen pyörteessä? -Tuskin, eikä myöskään missään muussakaan kontekstissa.
Miten järjestöjen rooli on muuttunut sote-uudistuksen aikana?
Tämä tilaisuus haastaa myös järjestöt toiminaan uudella tavalla. Yhteistyötä on pystyttävä rakentamaan sekä muiden järjestöjen sekä kuntien että hyvinvointialueiden kanssa. Järjestöt ja yhdistykset ovat toimineet kuitenkin jo pitkän aikaa yhdessä erilaisin kokoonpanoin, mutta tiedotus sekä rakenteet ovat ontuneet ja päällekkäisen työn tekeminen korostunut. Varmasti moni on jäänyt ulkopuolelle, koska toiminta on pyörinyt siellä, missä toimijoita on ollut. Kumppanuuspöytää tai vastaavaa yhteistä epävirrallista toimielintä on rakennettu kuin Iisakin kirkkoa tai oikeammin järjestötaloa.
Yksi iso ja toivottu askel on ollut Etelä-Karjalan Kumppanuuspöytä sekä Kumppanuusverkosto-hanke, jota rahoittaa STEA ja se toteutetaan 1.6.2021–31.12.2023 välisenä aikana. Lisäksi Järjestöjen sote-muutostuki toi tullessaan järjestöasiantuntijan, joka toimii yhteyshenkilönä järjestöjen, Eksoten ja kuntien välillä.
Kumppanuusverkosto koostuu neljästä toisiinsa liittyvästä painopisteestä:
- maakunnallisesta Kumppanuuspöydästä
- kuntakohtaisista monialaisista yhteistoimintaryhmistä
- järjestöjen alakohtaisista yhteistoimintaryhmistä ja
- Kumppanuusverkoston viestinnästä.
Näihin painopisteisiin kiteytyy toiminnan ydin ja myös välineet onnistuneeseen toimintaan. Tämä vaatii luonnollisesti paljon työtä ja jokaisen toimijan peiliin katsomista, jotta verkosto toimii toivotunlaisesti.
Toiveita vai todellisuutta
Tällä hetkellä tuntuma järjestöjen yhteiseen toimintaan on hyvä. Järjestöjen rooli, merkitys ja toiminnan näkyväksi tekeminen mahdollistuvat järjestöasiantuntijan työpanoksen, Kumppanuuspöydän ja Kumppanuusverkoston avulla.
Olisi hienoa, jos sote-uudistuksen siivittämänä osittain unohtunut hoitopolku -ajattelu onnistutaan päivittämään asiakkaan palvelutarpeeseen perustuvaksi suunnitelmalliseksi ja yksilöllisesti eteneväksi palvelupolku -ajatteluksi. Vaiheittainen etenevänä kokonaisuutena asiakkaan polku koostuu useista eri palveluista tai palveluprosesseista ja tavoitteena on, että järjestöt ja yhdistykset löytävät paikkansa polun varrelta.
Olisi kaiken toiminnan kannalta mielekästä, että ammattilaiset osaisivat etsiä järjestöjen tarjoamaa palvelua ja asiantuntemusta oikeasta paikasta, vähentäen päällekkäistä työtä ja toisen sektorivarpaille asumista. Myös asiakas hyötyy yhdistysten tarjoamasta vertaisuudesta, kun vaan tarjottava toiminta ja tieto siitä kohtaavat. Hyvällä tiellä ollaan omassa maakunnassa, kun nyt vaan vältetään lyömästä päätä Karjalan mäntyyn!
Tiina Ihalainen
järjestöasiantuntija (Kaakkois-Suomi), Invalidiliitto ry
Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus Etelä-Karjalassa -hankkeen ohjausryhmän jäsen järjestöjen yhteisenä edustajana