Olen tullut isovanhemmaksi tänä vuonna ja sen myötä olen päässyt näkemään lähietäisyydeltä vauvaperheen arkea ja tarpeita. Lapsi mullistaa vanhempiensa elämän, mutta kyllä isovanhemmuus mullisti myös oman maailmani aivan täysin: perspektiivi laajeni – horisontti siirtyi tulevaisuuteen. Isovanhempana saan rakastaa pientä ihmistä ilman odotuksia ja isoja vastuita. Riittää, että hän on olemassa. Sellaisena kuin on.
Paitsi tuo vanhempien kokema suuri rakkauden, onnen ja hellyyden tunne, lähemmäksi ovat tulleet myös uusien vanhempien huoli, ajoittainen väsymys ja uudenlaiset päätöstarpeet. Tai se, mitä lapsiperheiden palveluilta odotetaan ja mitä niiltä saa. Olen myös huomannut, miten hyvin nuoret osaavat hyödyntää digipalveluja ja sosiaalista mediaa.
Me kaikki tarvitsemme hyväksyntää ja kannustusta. Lapsi tarvitsee sitä enemmän kuin kukaan muu. Kannustusta, ihailua, rohkaisua, lohdutusta, läheisyyttä, rajoja, vapautta, turvaa. Tietenkin tämä kaikki pitäisi löytyä siitä läheltä, omasta perheestä. Joskus näin ei kuitenkaan ole.
Entä jos turvallista aikuista ei lapsen lähipiiristä löydy?
Jo yksi turvallinen aikuinen riittää tukemaan lasta ja turvaamaan kehitystä. Jos turvallista läheistä ei löydy, joudumme viranomaisina täyttämään tuota tehtävää. Sosiaali- ja terveydenhuollon kentällä on palveluja neuvolasta ja oppilashuollon palveluista erikoissairaanhoitoon ja lastensuojeluun. Asiantuntemusta, osaamista, menetelmiä, seurantaa ja interventioita. Viranomaisena emme voi korvata lapsen läheisen rakkauden puutetta, mutta voimme luoda turvaa epävakauteen ja ennakoitavuutta elämään. Me voimme myös kysyä lapselta keneen aikuiseen luotat, kenelle voit kertoa murheesi. Jos sellaista ei löydy, meillä pitää olla valmius sellaista etsiä ja järjestää.
Vanhempien ja lapsen ympärillä olevien aikuisten hyvinvoinnilla on suuri merkitys lapsen hyvinvointiin. Fyysisen, sosiaalisen ja psyykkisen toimintakyvyn ylläpitämiseksi tarvitaan myös sosiaali- ja terveyspalvelujen ulkopuolista kenttää. Asuminen, lähiluonnon monipuolisuus, työllisyys, liikuntamahdollisuudet, mahdollisuus opiskeluun, harrastuksiin ja taiteisiin ovat siitä oivia esimerkkejä.
Myös meillä aikuisilla on tarve tulla hyväksytyksi omana itsenämme ja olla turvassa. Kaipaamme palautetta; huomaa onnistumiseni, kannusta kun tulee takapakkia, jaa ajatuksia ja tekoja – itke ja naura kanssani.
Jotta jaksaisi huomioida toisten tarpeet, pitää happinaamari nostaa ensin omille kasvoille. Pidä siis huolta itsestäsi. Silloin jaksat huomata myös lapsen.
Kouluterveyskysely selvitti lasten hyvinvointia
Alla poimintoja vuoden 2021 kouluterveyskyselyn tuloksista:
- Keskusteluvaikeuksia vanhempiensa kanssa kokee 3–6 prosenttia eteläkarjalaisista lapsista. Osuus on pienempi kuin maassamme keskimäärin, mutta koskee kuitenkin satoja alueemme lapsia.
- Vanhemman liiallinen alkoholin käyttö aiheuttaa vaikeuksia 2,3 prosentille 4.–5.luokan oppilaista. Osuus on enemmän kuin maassa keskimäärin.
- Kuntoa kohottavaa liikuntaa harrastaa alueemme lapsista vain 25 prosenttia. Ylipainoa on jo 16 prosentilla lapsista. Tähän tulisi kiinnittää huomiota, sillä lasten liikunnan puutteella ja ylipainolla voi olla suuri merkitys alueemme terveyspalvelujen tarpeeseen vuosien päästä kansansairauksien ja toimintakyvyn heikkenemisen takia.
- Päihdekokeiluja on ollut 6–16 prosentilla alueemme lapsista, ikäluokasta riippuen. Luku on hieman vähemmän kuin kansallisesti keskimäärin, mutta kuitenkin pienellä joukolla alaikäisiä on jo selkeä päihderiippuvuus.
- Ahdistuneisuutta 8.–9.luokkalaisista koki 16 prosenttia ja yksinäisyyttä 14 prosenttia. Molemmat luvut ovat hieman pienempiä kuin kansallisesti keskimäärin.
- Riittävästi marjoja, hedelmiä ja kasviksia syö vain 11 prosenttia 8.–9. luokan oppilaista.
- Viikoittain koulukiusattuna on 6 prosenttia lapsista, kuten koko maassa.
Etelä-Karjalassa on panostettu lasten ja lapsiperheiden matalan kynnyksen palveluihin
Alueellamme on parempi rokotuskattavuus kuin maassa keskimäärin. Myös kouluterveydenhoitajan ja kuraattorin vastaanotolle pääsee paremmin. Lasten- ja nuorisopsykiatrian palveluihin ei ole vuosiin ollut jonoja. Lastensuojelun sijoituksia on muuta maata vähemmän. Kaikkiaan lasten ja perheiden avopalveluihin on panostettu. Muiden lapsiperheiden avopalvelujen kuin lastensuojelun avopalvelujen kustannukset ovat yli kaksikertaiset kansalliseen keskiarvoon verraten. Vastaavasti lastensuojelun kustannukset ovat selkeästi alle maan keskiarvon.
Palveluntarve ei näytä kuitenkaan vähenevän. Poikkeavaa epäsosiaalista käytöstä 4.–5. luokan oppilailla on alueellamme 5,6 prosentilla lapsista – hieman enemmän kuin koko maassa keskimäärin. Lasten hyvinvoinnin polarisoituminen vaikuttaa edelleen lisääntyvän. Suurin osa lapsista voi entistä paremmin, mutta pienelle osalle kasautuu moninaisia huolia.
Hyvinvointialueilla on jatkettava lasten, nuorten ja vanhemmuuden tuen palvelujen kehittämistä laaja-alaisesti yhteistyössä kuntien ja järjestöjen kanssa. Tarvitaan kaikkia aikuisia: koulujen ja päiväkotien henkilöstöä, harrastustoiminnan aikuisia, sukulaisia, ystäviä, juuri sinua.
Tarja Nylund, perhepalveluiden johtaja, Eksote
