Etelä-Karjalan ravitsemuskoulutuspäivässä tiistaina 16.1. pureuduttiin uuteen ravitsemushoitosuositukseen, ravitsemushoitoon ja -ohjaukseen osana potilaan kokonaisvaltaista hoitoa sekä kansalaisten ravitsemusterveyden edistämiseen. Etenkin vajaaravitsemus nousi puheenvuoroissa ja keskustelussa tärkeäksi aiheeksi. Hyvä ravitsemustila tukee parempaa terveyttä, toiminta- ja työkyky säilyy tai jopa paranee, tautitaakka kevenee ja ennenaikaiset kuolemat vähenevät.
Ravitsemushoitokoulutus oli osa sosiaali- ja terveysministeriön rahoittamaa ja Valtion ravitsemusneuvottelukunnan toteuttamaa koulutuskierrosta hyvinvointialueilla. Keskeisenä tavoitteena oli vahvistaa vajaaravitsemuksen tunnistamista, ennaltaehkäisyä ja hoitoa Etelä-Karjalan hyvinvointialueen potilastyössä sekä ennaltaehkäistä ja hoitaa vajaa- tai virheravitsemusta suositelluin käytännöin.
Ravitsemuskoulutuksen väliajalla (vasemmalta lukien) ravitsemusterapeutti Anni Rantala, geriatrian erikoislääkäri Karoliina Rantonen ja sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Sirpa Sarlio vaihtoivat näkemyksiä vajaaravitsemuksesta.
Vajaaravitsemus on riski kaikille sairaalapotilaille – ravitsemustilan arviointia tulisi parantaa
Vajaaravitsemukselle erityisen alttiita ovat pitkäaikaissairaat, lapset ja ikääntyneet. Esimerkiksi pitkäaikaissairaudet, leikkaukset, syöpätaudit sekä vakavat infektiot ja traumat lisäävät vajaaravitsemuksen riskiä. Vajaaravitsemustila lisää komplikaatioiden riskiä ja hidastaa toipumista.
Neuvotteleva virkamies Sirpa Sarlio sosiaali- ja terveysministeriöstä:
– Yksi tärkeimmistä huomiota vaativista asioista on vajaaravitsemuksen seulonta. Vajaaravitsemusriskin omaavat henkilöt tulee tunnistaa ja kartoittaa, millaista tukea he tarvitsevat tilanteen korjaamiseksi.
– Vajaaravitsemusriskin seulonnan tavoitteena on löytää ne asiakkaat ja potilaat, jotka hyötyvät ravitsemushoidosta eniten, ja joiden riski saattaisi jäädä muuten huomaamatta.
Etelä-Karjalan hyvinvointialueen geriatrian erikoislääkäri Karoliina Rantonen tunnistaa seulontatarpeen kuntoutuksen asiakkaiden puolelta.
– Vajaaravitsemus voi johtua useammasta syystä ja usein monesta samanaikaisesti. Vajaaravitsemuksen taustalla voi olla eri syistä vähentynyt ruoan määrä, joko huonontuneen ruokahalun tai syömisen kyvyn heikentymisen vuoksi. Ruokaa voi olla puutteellisesti saatavilla tai hoiva riittämätöntä potilaan palvelutarpeeseen nähden. Esimerkiksi muistisairailla syöminen voi unohtua, samalla kun ruoan hankkimisen, laittamisen ja syömisen taidot heikentyvät, ja lisäksi ruoan hienontaminen ja nieleminen hidastuvat. Vaikkapa masentunut mieliala, yksinäisyys ja eristäytyminen voivat aiheuttaa ruokahalun heikkenemistä ja edesauttaa vajaaravitsemustilan kehittymistä. Myös imeytyminen tai ruoan hyväksikäyttö voi muuttua akuutin sairauden myötä tai ravinnon tarve muuttua esimerkiksi lonkkamurtumasta kuntoutuessa.
Vajaaravitsemusta seulotaan kyselylomakkeilla, joilla selvitetään esimerkiksi potilaan painohistoriaa ja syödyn ruoan määrää. Kyselystä saatu pistemäärä kertoo, onko potilaalla riskiä vajaaravitsemukselle tai jo kehittynyt vajaaravitsemustila.
Silmämääräisesti voidaan tunnistaa vain vakavasti vajaaravitut henkilöt. Suurin osa jää kuitenkin silmämääräisellä arviolla tunnistamatta, sillä potilas voi olla vajaaravittu tai sen riskissä painosta riippumatta. Tämän vuoksi seulonta on välttämätöntä.
Etelä-Karjalan hyvinvointialueella ravitsemusterapeuttina toimiva Anni Rantala vahvistaa, että tarve ravitsemusterapeuttisille resursseille on kova. Ravitsemushoidon toteuttaminen kuuluu kuitenkin kaikille terveydenhuollon ammattilaisille. Kaikki kolme haastateltua tähdentävät, että vajaaravitsemuksen seulonnan ja ehkäisyn tehostamiselle on selkeä tarve panostaa tulevaisuuden kuntoutuksessa.
Vajaaravitsemuksen seurauksena elämänlaatu heikkenee
Vanhusten vajaaravitsemuksesta voi aiheutua vakavia ja elämänlaatua heikentäviä seurauksia. Sairauksista ja vammoista toipuminen pitkittyy. Sairaalahoitojaksot pitenevät, komplikaatioiden riskit lisääntyvät, yleinen toimintakyky heikkenee ja kaatumisriski kasvaa. Ylipäätään näiden seurauksena avun ja ympärivuorokautisen hoidon tarve lisääntyy. Tällä on myös kustannuksia lisääviä seurauksia.
STM:n edustaja Sirpa Sarlio toteaakin, että nykyisellään vajaaravitsemus maksaa Suomen terveydenhuollolle yli 600 miljoonaa euroa vuodessa. Useiden tutkimusten mukaan vajaaravitsemusriskin seulonta ja vajaaravitsemuksen ehkäisy vähentävät hoidon kustannuksia. Vajaaravitsemuksen ennaltaehkäisy on huomattavasti edullisempaa kuin sen hoito.
Karoliina Rantonen kehottaa omatoimiseen ravitsemuksesta huolehtimiseen:
– Jokaisen ikäihmisen kannattaakin omatoimisesti huolehtia riittävästä proteiinin saannista. Iäkäs henkilö tarvitsee proteiinia vuorokaudessa 1,2–1,4 grammaa painokiloa kohden. Tämä tarkoittaa esimerkiksi 70-kiloisen henkilön kohdalla n. 84–98 grammaa proteiinia vuorokaudessa. Tähän tarvitaan usein selkeitä proteiinilähteitä pääaterioille sekä aamu- ja iltapalalle. Proteiinia saadaan erilaisista maitotaloustuotteista tai vastaavista kasvipohjaisista valmisteista, kalasta, lihasta ja siipikarjasta, kananmunasta sekä kasviproteiinituotteista, palkokasveista ja pähkinöistä.
– Proteiinin saanti häiriintyy sairastaessa ensimmäisenä. Esimerkiksi akuutin sairauden yhteydessä proteiinin tarve tuplaantuu normaalista. Myös toipumisaika vaatii keholta enemmän ravitsemuksellisesti.
Ravitsemusterveys tehdään yhteistyössä
Sirpa Sarlio antoi kiitosta eteläkarjalaiselle ravitsemustyölle. Hänen mukaansa laaja-alaisen ravitsemuksen edistämisessä Etelä-Karjalassa on oltu edelläkävijöitä. Täällä asia on huomioitu strategiassa, ja asiaa edistävät työryhmät tekevät hyvää työtä. Hyvinvoinnin edistäminen on osana strategiaa ja ravitsemukseen liittyen on eri väestöryhmille tavoitteita ja toimenpiteitä. Konkreettinen työ tehdään asiakasrajapinnassa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen asiakastyössä yhteistyössä maakunnan yhteisöjen kanssa.
Hyvinvointialueilla ravitsemusterveys liittyy toiminnan kautta muun muassa perustason sosiaali- ja terveyspalveluihin, toisen asteen opiskelijoiden opiskeluterveydenhuoltoon, työterveyshuoltoon, suun terveydenhuoltoon, kuntouttavaan toimintaan ja sairaanhoitoon.
Lisätiedot
Mervi Lehmusaho
THM, laillistettu ravitsemusterapeutti
Etelä-Karjalan hyvinvointialue
p. 040 651 3889
[email protected]
Karoliina Rantonen
LL, geriatrian erikoislääkäri
Etelä-Karjalan hyvinvointialue
p. 040 679 6593
[email protected]