Etelä-Karjalan hyvinvointialueen (Ekhva) talousarviovalmistelu vuodelle 2025 on törmännyt merkittäviin oikeudellisiin haasteisiin. Hyvinvointialue pyysi rikos- ja prosessioikeuden professori (emeritus) Matti Tolvaselta lausuntoa päätöksentekovaihtoehtojen laillisuudesta ja mahdollisista vastuukysymyksistä.
-Analysoin asiaa erityisesti laintulkinnallisesta ja mahdollisen rikosvastuun näkökulmasta, Tolvanen kertoo lausunnossaan.
Jo aiemmin Ekhva teetätti NHG-yhtiöllä taloussuunnittelunsa pohjaksi analyysin. Tämä analyysi suositteli sopeutusskenaariota (skenaario 3), jossa 128 miljoonan euron alijäämä katettaisiin hallitusti vuoteen 2028 mennessä perustuslain ja palveluiden järjestämistä koskevan lainsäädännön edellyttämällä tavalla, asukkaiden lakisääteiset palvelut turvaten.
Skenaario 3 kuitenkin rikkoo hyvinvointialuelain 115 §:ää, joka velvoittaa kattamaan alijäämät jo vuoden 2026 loppuun mennessä. Sen sijaan hyvinvointialuelain mukainen malli (skenaario 4) edellyttäisi niin radikaaleja palvelu- ja henkilöstömenojen leikkauksia, että niiden seurauksena asukkaiden perustuslain mukainen oikeus sosiaali- ja terveyspalveluihin vaarantuisi merkittävästi.
-Jos hyvinvointialueen valtuusto päättäisi tietoisesti supistaa toimintoja niin, että ihmisten riski jäädä vaille laissa säädettyjä palveluita, rikosvastuun toteutumisen riski on varteenotettava. Vastuu kohdistuu valitettavasti ensi sijassa käytännön tason toimijoihin. Resurssienkin puutteesta johtuvat hoitovirheet sälytetään vakiintuneesti lääkärin ja hoitajan vastuulle, lastensuojelun puutteet vastaavasti lapsen asioista vastaaville sosiaalityöntekijöille. Terveyden- ja sosiaalihuollon alibudjetointi ei ole johtanut rikosvastuuseen, Tolvanen kommentoi lausunnossaan.
Tietoinen alibudjetointi: lainvastaista ja hallinnon periaatteiden vastaista
Kolmantena vaihtoehtona olisi tietoinen alibudjetointi, jossa alijäämä kirjattaisiin kattamattomaksi vuoden 2026 loppuun mennessä, vaikka aluevaltuusto tietäisi sen mahdottomaksi. Tolvasen mukaan tällainen menettely olisi lainvastaista.
-Tietoinen menojen alibudjetointi on virkatoiminnassa noudattavien säännösten rikkomista. Tällainen menettely rikkoo myös hallintolain 6 §:ssä säädettyä tarkoitussidonnaisuuden periaatetta, Tolvanen toteaa.
Paras ratkaisu: skenaario 3
Tolvanen suosittelee skenaarion 3 mukaista sopeutusohjelmaa, jossa alijäämä katetaan pidemmällä aikavälillä, vuoteen 2028 mennessä.
-Hyvinvointialueen perustehtävä on turvata sosiaali- ja terveyspalvelut alueen asukkaille. Kustannusten karsiminen on tärkeää, mutta ei hinnalla, joka vaarantaa peruspalvelut tai asettaa henkilöstön työsuojelullisista näkökulmista kohtuuttomiin paineisiin. Skenaario 3 on esillä olevista päätösvaihtoehdoista sekä hallinto- että rikosoikeudellisesta näkökulmasta vähäriskisin, vaikka se edellyttää alijäämien kattamisen määräajan ylittämistä, Tolvanen painottaa.
Tilanne heijastaa laajempaa ongelmaa
Hyvinvointialuejohtaja Sally Leskinen näkee Tolvasen lausunnon tärkeänä tukena talousarvion valmistelussa ja päätöksenteossa.
-Oikeudelliset kysymykset ovat huolettaneet sekä päättäjiä että viranhaltijoita, sillä tilanteessa ei näytä olevan vaihtoehtoja, jotka mahdollistavat lakia täysin noudattavan esityksen. Useiden julkisuudessa esitettyjen hyvinvointialueiden taloutta koskevien ennusteiden perusteella, näyttää siltä, että vastaava juridinen dilemma koskee todennäköisesti monia muitakin hyvinvointialueita, Leskinen toteaa.
– Tolvasen lausunto tukee valmistelun etenemistä vastuullisesti ja laillisuusnäkökulmasta vähiten riskialttiilla tavalla.
Matti Tolvasen lausunto on luettavissa kokonaisuudessaan tästä.
Lisätietoja:
Sally Leskinen, hyvinvointialuejohtaja, [email protected] p. 0400 497 418
Matti Tolvanen, OTT, rikos- ja prosessioikeuden professori (emeritus),