Elämänhallintataidot
Mielen joustavuus, kriisi, ahdistus, suru
Elämänhallintaidot ovat taitoja, joita voit oppia ja kehittää. Mielenterveyden perustan (ravitsemus, liikunta ja uni) hallitsemisen myötä on helpompi kohdata haasteita, joita elämä tuo jokaiselle tullessaan.
Mielen joustavuus
Resilienssi, eli mielen joustavuus, on psyykkistä selviytymiskykyä elämän vastoinkäymisissä tai muutoksissa. Resilienssi koostuu yksilön voimavaroista, taidoista ja vahvuuksista. Näiden tekijöiden tarkoituksena on ylläpitää terveyttä ja hyvinvointia sekä vahvistaa elämässä menestymistä. Mielen joustavuuteen vaikuttavat yksilön ominaisuudet, sekä yksilön elämässä kohdatut haasteet ja niistä selviytyminen.
Tutkimuksissa on osoitettu, että mielen joustavuutta vahvistavat läheiset ihmissuhteet ja niistä saatu tuki, välittäminen, luottamus ja rakkaus. Moni koittaa pärjätä kriisin keskellä omatoimisesti pitkään. Avun pyytäminen ja sen vastaanottamisen taito on osa mielen joustavuutta. Resilienssi pitää sisällään myös seuraavat tekijät:
- tunne- vuorovaikutustaidot,
- kyky tehdä ja toteuttaa suunnitelmia,
- kyky hallita impulsseja,
- kyky asettaa rajoja,
- pystyvyys ja luottamus,
- positiivinen minäkuva ja hyvä itseluottamus sekä
- ongelmienratkaisutaidot.
Näitä tekijöitä ja taitoja on mahdollista kehittää erilaisilla tavoilla läpi elämän. Arkirutiinien ylläpito, eli riittävä ravitsemus ja uni sekä sopiva määrä liikuntaa, auttavat säilyttämään mielen joustavuuden haastavissa elämäntilanteissa.
Tutkimuksissa on todettu, että omaa resilienssia voi vahvistaa myös muita auttamalla, esimerkiksi vapaaehtoistyön kautta. On tärkeää, että jokainen löytää itselleen merkityksellisiä iloa ja mielihyvää tuottavia asioita. Haasteita kohdatessa voi miettiä, millä keinoilla on selvinnyt aiemmin elämän vaikeista tilanteista, ja hyödyntää näitä selviytymiskeinoja uusien haasteiden edessä.
Lisää vinkkejä mielen joustavuudesta löydät seuraavilta sivuilta:
- MIELI Suomen Mielenterveys ry: Resilienssi auttaa selviytymään
- Työterveyslaitos: Resilientti organisaatio
- Yle Areenan Tiedeykkönen: Jos elämä murjoo, joustava mieli voi auttaa – ja sitä voi harjoitella
Kriisi
Vaikeat elämäntilanteet ja kriisit ovat olennainen osa ihmisyyttä. Kriisin voi aiheuttaa moni asia: läheisen kuolema, onnettomuus, läheisen itsemurha, avioero, äkillinen sairastuminen tai tiedon saaminen pitkäaikaisesta sairaudesta tai muu ruumiillinen sairaus ja eläköityminen. Erilaisten kriisien voimakkuus vaihtelee tapahtuman ja ihmisen yksilöllisten tekijöiden mukaan.
Jokainen reagoi kriisiin ja sen käsittelyyn yksilöllisesti. Ihminen pyrkii omien voimavarojen mukaisesti sopeutumaan tapahtuneeseen. Kriisi voi vähentää ruokahalua ja lisätä unettomuutta. Ravitsemuksesta, levosta ja voimavarojen mukaisesta liikkumisesta huolehtiminen vaikean ajan keskellä voi kuitenkin helpottaa olotilaa. Ahdistuksen hallinnan keinoilla ja tietoisen läsnäolon harjoittamisella voidaan rauhoittaa kierroksilla olevaa mieltä.
Kriisin keskellä ammattilaiselle puhuminen auttaa tapahtuneen ja sen aiheuttamien tunteiden käsittelyssä. Löydät lisätietoja kriiseistä ja Eksoten tarjoamista palveluista seuraavasta linkistä:
Saat lisätietoa kriiseistä ja niiden omatoimisesta käsittelystä seuraavien linkkien avulla:
- Mielenterveystalo: Äkilliset elämänkriisit
- MIELI Suomen mielenterveys ry: Kriisit kuuluvat elämään
- Terveyskylä: Tukea kriisissä
Ahdistus
Ahdistus on ajoittainen jokaisen arkeen kuuluva tunnetila. Ahdistuksen kokemuksiin sekoittuu pelkoa, huolestuneisuutta, jännittämistä, levottomuutta tai jopa kauhua ja paniikkia. Uusissa, jännittävissä tai vaarallisissa tilanteissa pelko ja ahdistuneisuus ovat normaaleja tilanteen aiheuttamia tunnereaktioita.
Ahdistuneisuuden ja pelkotilojen laukaisevana tekijänä on useimmiten vaikea tilanne tai tapahtuma elämässä. Joskus ahdistuneisuus voi pitkittyä jatkuvaksi ja elämää rajoittavaksi olotilaksi, jolloin puhutaan lääketieteellistä hoitoa tarvitsevista ahdistuneisuushäiriöistä. Pitkittyneen ahdistuneisuuden taustalla on biologisia, psykologisia ja sosiaalisia syitä.
Ahdistuksen aiheuttamat oireet voidaan jaotella seuraavasti;
- Psyykkiset oireet – pelkotilat, paniikki tai kauhu, katastrofi- ja huoliajatukset, epävarmuus itsestä ja omasta osaamisesta.
- Fyysiset oireet – kiihtynyt syke, punastuminen, vapina, hikoilu, vatsaoireet ja pahoinvointi, päänsärky ja huimaus, nivel- ja lihassäryt, paineen tunne rintakehällä sekä palan tunne kurkussa.
- Käyttäytymisoireet – ahdistusta aiheuttavan tilanteen/tekijän välttely, sellaisten turvakeinojen käyttö, jotka lisäävät ahdistuneisuutta ja psyykkistä huonovointisuutta pitkällä aikavälillä, itsetuhoisuus sekä päihteiden liikakäyttö.
Ahdistuksen omahoidon kulmakiviä ovat riittävä ja terveellinen ravitsemus, säännöllinen liikunta ja riittävä määrä unta. Ahdistuneisuutta voidaan ehkäistä yhteisöissä tunnistamalla ja estämällä yhteisön sisällä tapahtuvaa kiusaamista ja kaltoinkohtelua.
Akuuttia ahdistuneisuutta voidaan lievittää keinoilla, joilla suunnataan huomio muualle. Näitä keinoja ovat esimerkiksi progressiivinen lihasrentoutus, palleahengitys, intensiivinen ja räjähtävä muutaman minuutin mittainen liikuntasuoritus, kasvojen ja käsivarsien jääkylmässä vedessä huutelu tai jääpalojen puristaminen nyrkeissä.
Lisätietoja ahdistuksesta ja sen hallintakeinoista löydät seuraavien linkkien avulla:
- Mielenterveystalo: Taidot tunnesäätelyn apuna
- Mielenterveystalo: Ahdistuksen omahoito
- Nuorten mielenterveystalo: Ahdistuneisuushäiriöt
Suru
Jokainen ihminen joutuu jossain vaiheessa elämäänsä kohtaamaan surun. Suru syntyy menetyksen kokemuksesta esimerkiksi läheisen kuolemasta, päättyneestä ihmissuhteesta, elämäntilanteen muutoksesta, työpaikan vaihdosta tai eläkkeelle jäämisestä. Suru viestii, että ihminen joutuu luopumaan itselleen tärkeästä asiasta. Suru ei tarkoita kiintymyssuhteen katkeamista, vaan ihmisen suhde menetettyyn muovautuu surun aikana muistosuhteeksi.
Suremisen tavat ovat henkilökohtaisia ja yksilöllisiä, joten ei ole oikeaa tai väärää tapaa surra menetystään. Ulkopuoliset eivät voi arvioida toisen ihmisen surun voimakkuutta tai antaa neuvoja parhaista suremisen tavoista.
Surulla on sisäisen kokemuksen lisäksi sosiaalinen vaikutus – sureva saattaa kaivata vierelleen toisen ihmisen läsnäoloa ja surun huomiointia. Surevan kohtaaminen voi aiheuttaa itselle hankalia tunteita, esimerkiksi pelkoa väärien asioiden sanomisesta. Useimmiten surevat eivät kuitenkaan kaipaa korulauseita, vaan kuuntelijaa tai läsnäoloa.
Ihmiset surevat ja käsittelevät tapahtunutta omaan tahtiinsa, joten surulla on oma aikansa. Toisilla se kestää pidempään, toisilla lyhyempään. Surussa monenlaiset tunteet nousevat pintaan ja ihminen voi olla hämmentynyt vaihtelevien tunteidensa kanssa. Surua ei voida jakaa vaiheisiin, jotka käydään läpi tietyssä järjestyksessä. Suru voi pitkittyä ja aiheuttaa masennusta. Pitkittyneeseen suruun kannattaa hakea apua.
Surusta löytyy lisätietoa alla:
- MIELI Suomen Mielenterveys ry: Suru on osa elämää
- Surevan kohtaaminen: Mitä suru on?
Lapset ja suru:
- MIELI Suomen Mielenterveys ry: Lapsi suree omalla tavallaan
- Mannerheimin Lastensuojeluliitto: Lapsi ja läheisen kuolema
Tutustuit juuri Mielenterveystaidot mielenterveyden tukena -kokonaisuuden osioon Elämänhallintataidot. Kokonaisuuden muut osiot löydät sivulta Hyvä mieli.